Tää blogi alkaa muutta ehkä enemmän siihen että voivottelen masennustani. Olen niin väsynyt etten pysty olemaan syömättä sitä kaikkea suruuni. en pysty lopettaa suruuni ahmimista. se on kamalaa. lihon ja lihon.. sitten hetken onnistun ja laihdun.. lihon takaisin. Yritän ensin lopettaa tunne syömisen. ehkä se sitten helpottaa taas. en jaksa aina olla itselleni niin hirveän vihainen siitä. inhoan toki itseäni silti, ei se minnekkään mene. haluaisin kuolla.
Kommentit